EDIT: Kauan se kesti, mutta nyt on huivin lankatiedot lisätty. Kiitos kaikille kommentoijille.

...tarttumaan taas puikkoihin. No, totta puhuakseni jotain on ollut koko ajan puikoilla viime postauksesta saakka (niinkuin aina näin ufojen turvakodin toiminnanjohtajalla). valmistuminen vain on tuskaisen hidasta ja vielä hitaampaa on bloggaus.

Nuorimmainen neitimme täytti parisen viikkoa sitten jo vuoden ja on esiintynyt täällä säälittävän vähän. Sen kunniaksi näytettäköön kuinka iloista puuhaa voi olla äidin tekemien vaatteiden pitäminen (ja ehkä ihan vähän tuo keinuminen).

malli:  takki: Tomten ; Elizabeth Zimmermann, huivi: Scallo-pie; Martina Behm

lanka: takki: Gioco; 100% villaa, huivi: RYC Natural Silk Aran

Päällä siis pitkään puikoilla maannut Tomten, joka viimein valmistui, kun sain aikaiseksi purkaa käyttämättömänä maanneen Clapotiksen ja sain lisää lankaa käyttöön. Suurensin vähän huppua, eikä se vieläkään olekovin iso, mutta menee näin syyslämpimillä. Muutenhan huput ovat lasten neuleissa mielestäni vain tiellä. Kaulassa  Scallo-pie -huivi, joka oli mukava tehdä ja niin ihana neidin kaulassa. Kuva ei ihan anna oikeutta langalle ja neuleelle yleensä. Housut ja sukat ovat vanhaa vuosikertaa.Toisessa kuvassa Tomten näkyy vähän paremmin, kuten myös langan väritys.

Olen yrittänyt pitää langanostohimot kurissa ja varastostakin kuluttaa niitä vähemmän puhuttelevia ja siellä kauan maanneita lankoja. Koska elämä on liian lyhyt itsensä rankaisemiseen, päätin välillä kutoa jotain jostain ihanasta langasta ihan itselle. Oikeastaan tämä valmistui jo keväällä yhdistyksemme huivihaasteeseen, mutta pääsee esille vasta nyt. Ja ei, en edelleenkään osaa ottaa neuleistani hyviä saatikka taiteellisia kuvia.

malli: Drop Stitch Scarf

lanka: Noro silk garden lite, väri 2011

täällä ei ole mitään nähtävää. Hih, ihan kuin täällä nyt muka joku kävisi muutenkaan. Kun ei vain saa aikaiseksi mitään ja jos vaikka saisikin niin ei ainakaan saa niitä kuvattua ja esiteltyä blogissa. Tämä elämä vaan nyt on tällä hetkellä tämmöistä. Mulla on vaan pöydät täynnä taimia ja pää täynnä puutarhasuunnitelmia.

Kyllä siellä päässä välillä joku kolo villaisillekin ajatuksille löytyy. Sytomyssyjä tein nuo kaksi aiemmin esiteltyä ja lisäksi sain yhden tähdellinen-pipon valmiiksi yhdistyksen nimissä kuten oli tarkoituskin. Toinen lahjoituslangoista tehty myssy on melkein valmis, mutta se täytynee kiikuttaa sairaalaan omin keinoin. Muut myssyt sentään sain vietyä perjantaina lähilankakauppaan. Onneksi on viime tinka, muuten en saisi koskaan tehtyä mitään.

Meneillään näyttää olevan niin ufoilua kuin jämistelyäkin. Kumpaankaan en virallisesti osallistu, mutta harjoitan omia varjokampanjoita. Jospa sitten syksymmällä pääsisi aloittamaan vähän puhtaammalta pöydältä. Olisin kyllä ensimmäistä kertaa päässyt aloittamaan ufon alle 20:lla ufolla.

vaikka enhän minä missään lomalla ole, vaan mies. Mutta ollaan siis oltu poissa kotoa paljon. Kolmas sytomyssy eteni hyvää vauhtia kunnes huomasin farkkulangan värjäävän. Pitää siis tehdä maaliskuun myssy jostain muusta. Pysyn varmaan aikomassani tahdissa siitäkin huolimatta, että lupasin virkata kaksi pipoa yhdistyksemme nimissä täältä lahjoitetusta silkkilangasta. Eli kaikkiaan tekisin sitten kuusi myssyä. Toivottavasti onnistuu.

Sain myös ihanan jämälankakirjan ja aloin heti lajitella jämälankojani. Aloitin myös pienimmäiselle villatakkia "räsymattotyyliin", mutta tekele unohtui mummolaan. Jatketaan sitä sitten pääsiäisenä.

Väsäsin sitten puutarhabloginkin. Toivottavasti onnistun päivittämään paremmin kuin parin vuoden takaista yritelmää. Jos nyt ketään kinnostaa...

Postaus täydentyy myöhemmin linkeillä ja muilla yksityiskohdilla, nälkäinen lapsi kun ei malta odottaa, että äiti saisi viilattua tekstin kuntoon. Pahoitteluni.

Melkein kaikissa tämän vuoden puolella valmistuneissa töissäni on palmikoita. Tosin sellaisia perusjuttuja vain, aivokapasiteetti, kärsivällisyys ja aika eivät tällä hetkellä riitä monimutkaisempaan. Mies tilaa joka syksy itselleen harmaat lapaset. Onneksi niihin saa sentään tehdä jotain pintakuviota, ettei ihan perussileää tarvitse neuloa. Muutamana vuonna olen väkertänyt selkämykseen hannunvaakunan, mutta tällä kertaa punottiin palmikoita.

Itselleni tuli keväällä aloitettua ponchoa hyvin marinoituneesta Pop-langasta. Sen piti suojata söpöä massuani raskausaikana alkusyksyn mahdollisessa koleudessa. No, poncho ei valmistunut ja vauvakin syntyi etuajassa kesän puolella. Sain sen viimein nitkuteltua pois puikoilta. Muutaman silmukan neuloi pian 2,5 -vuotias neitimmekin. Tarkkasilmäisimmät huomaavatkin, että yksi langanpää vielä odottelee päättelyään.

Kolmas esiteltävä palmikkoharjoitus on Slouchy star-crossed beret. Lanka on ihanaa Lotan lähettämää alpakkaa ja malli näyttihoukuttelevalta muiden toteuttamana. MUTTA... Minulla on ilmeinen harhaluulo pääni koosta tai hiusteni laadusta. Tai pahimmanlaatuinen halu vetää pipo leukaa myöten päähän ja kulkea ingognito. Parin vuoden sisään useimmat päähineeni ovat olleet liian isoja/ tarkoitettu rastojen peittämiseen. Eihän noita ole viitsinyt edes näytellä täällä blogissakaan. Kuvassa myssykkä on sievä kuin piirakka, mutta totuus on jotain muuta. Luulen, että yritän uudelleen jotain muuta tai vähemmillä silmukoilla, lanka on niin ihanaa. (Muistiin itselle: jos mallin nimessä lukee slouchy, jatka matkaa, älä unta nää...)

Muille tehtäessä samaa ongelmaa ei ole, nämä istuvat oikein hyvin. Matleenan ja seijasiskon aloittamassa sytomyssyilyssä siis mukana minäkin.

Tavoitteeni on tehdä yksi myssy jokaista tempauskuukautta kohden, eli puolessa välissä mennään, jei! Saatan jopa päästä tavoitteeseeni jos perheen pienin jatkaa samaa rataa kuin eilen illalla/yöllä: neiti nukkui, vaikka äiti oli toisessa huoneessa. Kaksi tuntia meni vilahtaen, sitten nukkumatti korjasi minutkin mukaansa höyhensaarille.

Niinhän se näköjään on, että vuosi 2009 oli meillä hyvien mullistusten vuosi. Uusi koti ja uusi vauva, siinä sitä puuhaa riitti ja riittää. Käsityöt ja varsinkin bloginpito ovat jääneeet hunningolle. Samoin kuin blogien lukeminen ja kommentointikin, nettiaikaa on niin älyttömän vähän.

Jotain on tullut sentään käsityörintamalla tehtyäkin. Koko kesä neulottiin ensin näitä:

 

Villapöpiähän ne. Kahdet vasemmanpuoleiset on tehty Patonsin Classic wool merinosta. Kahdet seuraavat yhdistellen Zitronin Nimbusta ja muinoin Turusta, Kuralan Kylämäestä ostettua kainuunharmaksen hahtuvaa. Viimeiset on sitten ihan Novitan Noroa sävyssä Revontuli, ja se piti saada käytettyä pois.

 

Toinen Noro-kerä päätyi tällaiseksi Avaruuspipoksi, jolla lahjotaan ystävän tyttöä jos se kelpuutetaan. Tein yhden "makkaran" vähemmän kuin ohjeessa, kun lanka loppui. Menee silti muksulle hyvin.

Vanhempi tytär sai kun saikin itse valitsemastaan langasta (Novitan Nalle) Melian-hupparin. Tai siis villatakin, kun jätin sitten kuitenkin hupun tekemättä. Puiset napit ovat vanhat, olen joskus ostanut ne messuilta sellaisesta kojusta joka myy vanhoja käsityötarvikkeita.Tätä pidetään tosi paljon, joka päivä, onneksi on pakkasta. Ja juu, en tosissani kuvittele, että otos olisi paras mahdollinen, mutta a) siitä näkee suunnilleen mistä on kyse (ja voi myös bongata emämokan, jota tällä äidillä ei ollut aikaa ja halua ruveta korjaamaan), b) siitä ei tarvinnut sutata mallia tunnistamattomaksi. Joten siihen saatte tyytyä.

Mieskin sai lapasensa ja mä päähineen Lotan lähettämästä ihku-langasta, mutta niistä kuvaa myöhemmin.

Mitähän sitä sitten pitäisi miettiä vuodesta 2010? Toivottavasti tästä tulee hyvä vuosi. Lupausten osalta pitänee jatkaa viime vuotisten lupausten toteuttamista. Lisäksi voisi yrittää hankkia oman kannettavan, että blogia voisi päivittää vaikka päikkäriaikaan. Paitsi että nuorimmainen tietää isonsiskon päikkärien tarkoittavan luksusta, kahdenkeskistä aika äidin kanssa ;). Toinen asia, minkä listaan voisi lisätä, on Ravelryn haltuunotto. Olen roikkunut siellä jo melko pitkään, mutta ainoastaan malleja ja lankatietoja hakemassa. Omien projektien ja lankojen lisäily ja sosiaalinen aspekti on ollut ihan nollissa. Kolmanneksi, aion viettää enemmän aikaa istuskellen tässä:

Pitäkäähän peukkuja, että se onnistuu.

Oikein hyvää uutta vuotta teille kaikille lukijoille!

Täällä sitä vielä ollaan ihan elossa ja melkein täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Ensin oli ohjelmassa muutto. Oma tupa ja oma lupa ja sitä rataa. Olohuoneessa kaakeliuuni, joka huutelee viereensä neulojanmentävää nojatuolia talvi-iltoja viettämään. No, sitten syntyi tämä... etuajassa ja vauhdilla.

  

Kirjataanpa nyt vähän tähän mennessä kesään kuulunutta, kun toinenkin mummola on siirtynyt nettiaikaan. Harmi vain, että kameran siirtojohto on taas vaihteeksi väärässä osoitteessa.

Fufoiluun lähdin mukaan vaikka epäilinkin, että ohraisesti taitaa käydä. No, sain kuitenkin pois keskeneräisten korista sellaisia pieniä töitä, jotka olivat jääneet vaille viimeistelykeijun siunausta. Ensimmäisinä valmistuivat kahdet saumojen ompelua vailla olevat vauvantossut fuksiasta Sisusta ja sinisävyisestä raita-Woolista. Lisäksi purkutuomion sai beigestä Nallesta aloitettu candle flame shawl. Tilanne tuolloin toukokuun aikana siis 3/23 ufoa hoidettu. Sitten tulikin taukoa. Kesäkuun alussa tuli otettua uusi spurtti ja viimeisteltyä koristelua vaille jääneet perustylsät harmaat seiskaveikkalapaset. Niiden koristeeksi virkkasin vihreitä kukkia. Saa nähdä tuleeko käytetyksi, kun en kuitenkaan niin kukkakoristeihminen ole. Tyttärenkin mielestä kukat olivat paljon kivempia ihan irrallaan ja lapasissa ihan kamalia. Mutta ovatpa pois keskeneräisyyksien listalta. Samaan syssyyn neuloin parin roosa-ruskeakirjavasta Sisu-langasta olevalle lapsensukalle. Näiden piti mennä lahjaksi maalsikuussa, mutta mahtuvat vielä meidänkin neidille. Myös Laura-lettipipo valkoisesta Ainosta valmistui. Tilanne 6/23 valmista. Vielä sain aikaiseksi ommella baby surprise jacketin saumat ja päätellä sen nerokkaan raidoituksen aiheuttamat langanpäät. Kokonaissaldo siis 7 valmista ja 16 ufoa jäljellä. Ei niin hyvin kuin olisin halunnut, mutta jonkin näköinen saavutus sentään sekin. Lohdutuksena onnetar oli kerrankin suosiollinen ja huomasin voittaneeni kaikkien osallistujien kesken arvotun yllätyspalkinnon! Jännä nähdä mitä posti luokseni kuljettaa.

Yritysta riitti vielä sen verran, että yritin saada valmiiksi beigestä Popista neulomani ponchon, mutta homma alkoi niin puuduttaa, että jäi vielä yhtä mallikertaa ja helman joustinta vaille kesken. Sen sijaan KIPpailin mukavien oululaisten neulojien kera Rotuaarin pallolla ja kudoin Lutu-pupua Ornaghi filatin Lapponia-langasta. Pupu valmistuikin ja matkusti tänne Turkuun myöhästyneeksi ristiäislahjaksi pienelle pojallle. KIPin myötä puikoille halusi välttämättä myös Panache-huivi, kun Matleenalla oli niin ihana sellainen. Sitä olen sitten tikutellut minkä helteiltä olen jaksanut.

Keskiaikamarkkinoilla tuli käytyä ja hiukan lankaakin ostettua, vaikka jonkin asteinen langanostolakko onkin ollut päällä. Langat tietenkin Juulilta, pari vyyhtiä juulibugia ja muutama kiekko luomuhahtuvaa sekä pari villanyttystä huovutusta varten.

Loppukesä ja syksy tuo perheellemme muutoksia ja hulinaa, mutta yritän ehtiä välillä neulomaan sosiaalisesti ja bloggaamaankin ihan kuvien kera.

Edit: sain sentään kuvankin laitettua tuosta ihanaisesta paketista!

Anteeksi kuvaton postaus, miehen tietokone ja kamera ovat jostain syystä lakanneet kokonaan tekemästä yhteistyötä. Anoppilassa kuvien siirto toimii kyllä, mutta sinne ei nyt tähän hätään pääse. Harmillista!

Niinhän siinä yleensä käy. Sitä ajattelee jonkin asian tekemiselle olevan paljon aikaa, ja sitten erinäiset sattumukset syövät sen ajan. Tällä kertaa oma virkistäytyminen, miehen harrastus ja lapsen sairastuminen olivat nuo aikasyöpöt ja päivitys jäi sunnuntaihin. No, parempi myöhään kuin milloinkaan...

Alkuviikosta jo sain hakea viimeisen (nyyh!) sny-paketin postista. Olin ihan innoissani, koska se oli jälleen pakattu Marimekon juhannusruusu-kuosiseen laatikkoon. Viime paketista jo availin teipit hellin käsin, etttä saan säilytyslaatikon irtopapereille ja muulle sälälle hamassa tulevaisuudessa tulevalle työpöydälle. Ja nyt tuli vielä vähän isompi laatikko sitten samaan settiin, jee!

Mutta mukava oli myös laatikon sisältö. Paljon lankaa! Valkoinen ja vihreä paksu pirkkalanka pääsevät lajikumppaniensa seuraan lankalaatikkoon talvea odottamaan. Ohuet punaiset Katiat ja Fortissima socka mit bambou taas elämäni ensimmäisten KnitPicks (tai Pro nykyään) –puikkojen kanssa esille odottamaan sopivaa hetkeä. Kyllä ohuiden sukkien teko edelleen on aikeissa aloittaa. Ehdotetut Jaywalkerit olenkin kerran tehnyt lahjaksi, ja ne voisi myös itselle tehdä, varsinkin kun malli juuri ja juuri sopii mulle neuletapaamisissa tehtäväksi. Melko rajoilla siinä kyllä mennään. Kaikkein varminta on tehdä sileää pyörönä tai ainaoikeaa tasona jos ei halua kotona purkaa istunnon aikaansaannoksia.

Tietenkin mukana oli taas mahtava setti silmukka- ja kerrosmerkkejä (juuri kun kaipasinkin sellaista!), sny:n itsetekemiä, niinkuin olin jo vähän arvellutkin aikaisempien pakettien yhteydessä. Ja lisäksi vielä tamperelaista kahvia ja suklaata, nam!

Paljastuskirjekin paketista tietysti löytyi ja sny:ksi paljastui Harras harrastus –blogin Lotta. Lotta pelkäsi paljastaneensa itsensä jo ensimmäisen e-kortin myötä, mutta olin kai niin täpinöissäni, etten mitään lähettäjän sähköpostiosoitteita huomannut edes katsoa. No, täytyy kyllä tunnustaa, että pieni tuntuma mulla oli sitten, kun neuleretriitti-blogin kautta eksyin Lotan blogiin ja siellä taisi pilkahtaa tutun olisia silmukkamerkkejä. Mutta silloinkaan en halunnut vielä lähteä syvällisempää salapoliisityötä tekemään, vaan odottelin kiltisti viimeistä pakettia. Paljon kivempaa niin, minun mielestäni.

Mutta KIITOS! tästä kierroksesta sekä Lotalle että sny-emolle. Aivan mahtavia lankoja ja oheisjuttuja sain, ja varmasti tulen laittelemaan lahjalangoista tehtyjä juttuja esille, vaikka neulomistahti todennäköisesti vain hiipuu loppuvuodesta. Plussana kierroksesta oli sekin, että nykyään meidän pikkuneidin saa takuuvarmasti hiljaiseksi ja rauhalliseksi, kun esiin otetaan Lotan lähettämä muistikirja joka alkaa jo uhkaavasti täyttyä tarroilla. Neiti osaa jo hienosti liimailla, vaikken varmaan vielä olisi hoksannut tarjota tuollaista puuhaa. Että kiitos vielä siitäkin .

Päätin sitten ottaa härkää sarvista ja ruveta taas fufoilemaan. Taisin olla mukana 2007 ja viime vuonna skipata homman mikäli oikein muistan. No, nyt onkin syytä alkaa taas pienentämään tuota keskeneräisten kekoa. Vuonna 2007 lähdin mukaan muistaakseni 25:llä ufolla (sieltähän ne löytyvät sivupalkista (F)ufolista -nimiseltä sivulta).

Niistä edelleen selättämättä on 9 kpl. Niiden lisäksi on uutta keskeneräistä kertynyt niin, että kokonaissaldo on tänä vuonna 23 kpl. Onhan tuo sentään vähemmän kuin viimeksi, mutta siltikin lukema riittänee tainnuttamaan muutaman lukijan. Osa töistä on varmaan edelleen tuomittu jatkamaan ufoutumistaan, mutta toivottavasti jonkin asteista edistystä tapahtuu. Uhkana ufotaistelulle on toinen käsityötä vaativa ja aikaavievä projekti eli vanhan muovihuoneen kunnostus ja viljelyn aloitus.

vaan täällä se on köllötellyt jo alkuviikosta saakka ihasteltavana ja hipelöitävänä. Raportointi vain on kestänyt, anteeksi SNY!

Saatteena olleen kortin mukaan paketin oli tarkoitus olla mahdollisimman hemmotteleva, ja sellainen se juuri on. Kolme kerää Rowanin ihanaista Tapestry-lankaa mukavan luonnonläheisissä sävyissä. Ihanuus perustuu toistaiseksi pelkästään hiplaustuntumaan, sillä mitään en ole vielä kyseisestä langasta neulonut. Tuota samaa väriä odotti jo lankalaatikossa kaksi kerää ja lisäksi muutama alelaatikosista pelastettu irtokerä eri sävyissä. Ehdotuksena oli tehdä lohikäärmehuivi ja kiinnittää se mukana olleella nepalilaisella käsintehdyllä huivisoljella. Ehdotus on hyvin varteenotettava, ja solkikin tosi hieno. Eläinkuoseista tuollainen seepramainen on ihan mieluinen, leopardit ja sellaiset menee ehkä vähän jo oman maun rajojen yli. Tai riippuu käyttötavasta. Suklaat on tietysti jo syöty ja kahvit odottavat nautinnollisia päiväunihetkiä. Siis sellaisia, jolloin vain lapsi nukkuisi eikä myös äiti, niin kuin tällä hetkellä tuppaa usein käymään. Kiitos paljon ihanasta paketista!

Vallalla on ollut jonkin sortin neuletuskailua. Jotain valmista on, mutta keskeneräisiä myös ihan liikaa, eivätkä ne meinaa valmistua. Pitäisi varmaan liittyä taas tänäkin vuonna fufoiluun. Vaikken viime tempauksessa saanut läheskään kaikkia ufoja eliminoitua, oli sillä kuitenkin suotuisia vaikutuksia neulekorin sisältöön.

Sitten niihin valmiisiin. Huhtikuun alkupuolella nimipäiviään viettänyt ystävä sai nämä Brigid-sukat. Lankana punainen Seitsemän veljestä raita, menenkki vajaa kerä. Jämistä saisi ehkä sovellettua jonkinlaiset mini-Brigidit, sillä tyttö ihastui näihin ja oli koko ajan kiskomassa niitä jalkaansa.

Samainen ystävä sai miehensä kanssa reilu viikko sitten myös perheenlisäystä. Onnekseni olin käymässä etelässä ja pääsin näkemään tuon pienen miehen alun ihan tuoreeltaan. Poikaselle lähtee pikapuoliin kahdet tällaiset aurinkoiset villapöpät. Näissä lankana Schoppel wollen Reggae Print ja menekki +/- 50 g. Toiset ovat kokoa suuremmat ja molemmissa on korotettu vyötäröresori ja hitusen perusohjeesta pidennetyt lahkeet. Jotain muutakin paketti vielä kaipaisi sisällökseen, mutta saas nähdä.  

(Juu, kameran ja tietokoneen yhteistyö ei sitten toiminutkaan ja mies on lenkillä. Kuvia siis myöhemmin....)

EDIT sny-paketin kuva lisätty. Ja silmukkamerkkejähän on oikeasti kuusi, mutta osa karkasi jo kiinni keskeneräisiin töihin...

Ihanaa! Aurinko paistaa ulkona ja karjalanpaisti muhii uunissa. Pikkuneiti, jolle tulee tänään 1,5 vuotta täyteen on isän kanssa ulkona ja äidillä on aikaa hiplailla sny-paketin ihanuuksia ja kahlata läpi nettiä ideoita etsien.

Kyllä taas oli ihanainen sny onnistunut laittamaan niin mun näköisen paketin liikenteeseen että! Kiitos! Lankapuolesta vastasi kaksi kerää Debbie Bliss:n vihreää Donegal Aran Tweed -lankaa. Lisäksi matkassa oli ihania vihreitä silmukkamerkkejä (mahtaakohan sny tehdä näitä itse? hmm...) sekä muistikirjat mun villaisille haaveille sekä perheen pienimmän omille jutuille tarrojen kera. Kaikki Disneyn jutut onkin neidillä nyt in, joten viidakkokirja osui aiheena ihan nappiin. Muutama tarra on jo liimattu ja valkoisen paperin kammokin voitettu . Niistä suklaista ja karkkiaskista ei sitten enää kannata liiemmin puhua, kun ne ovat jo ollutta ja mennyttä. Mutta hyvää oli. Ja tuttuun tyyliin kuvaa ehdin saada tänne aikaisintaan myöhään illalla tai huomenna, iltapäivällä ei jouda säätämään kuvien kanssa kun on kiire ulkoilemaan nallikariin lumikylään ja mahdollisesti laavulle makkaraa paistamaan. Mies taitaa kyllä olla ainoa joka sitä makkaraa oikeasti syö, muta ajatushan on tärkein.

Nuo ihanaisen vihreät langat huutelee kyllä ihan mahdottomasti. Vielä ne eivät ole kuitenkaan osanneet päättää haluavatko joksikin asusteiksi, jotka ehtivät ilahduttaa vielä tänä keväänä vai lähetetäänkö johonkin suuntaan deitti-ilmoitus, että niille saataisiin lisää kavereita jotakin isompaa projektia varten.

Puikoilla on tällä hetkellä tuore lankatuttavuus Schoppel Wollen Reggae Print, sellainen Zitronin Loft -langan tyyppinen lanka. Siitä kuitenkin vasta myöhemmin lisää, sillä tekeleen kohde käy täällä aina välillä kurkkimassa, vaikkei tassunjälkeä jätäkään.

Nyt jatkan vapaahetkestä nautiskelua ja nostan kylvömullan esille, persiljat ja basilikat voisi laittaa itämään. Tästä se kevät alkaa! 

Päätin pitkästä aikaa vaihtaa blogipohjaa. Pohja täätä. Ei taaskaan mitään käsityöaiheista, vaan mukava maisema. Tänä vuonna ei ole mahdollisuutta eikä varmaan jaksamistakaan lähteä lomareissulle Italiaan saakka, joten haaveillaan sitten jostain pohjoismaisesta perhelomakohteesta kuten vaikka Tanskasta.

Muutamia viikkoja sitten siivoilin käsityökoriani ja kauhu oli taas melkoinen, kun keskeneräisten töiden määrä oli jälleen yli 20. Milloinkahan mä saan itseni aisoihin, vai onko sille tarvettakaan? Jos vain pitäisi hyväksyä itsessään tämäkin piirre. No, jotakin olen sentään asian hyväksi tehnyt, sillä yhdet Ottobren mallilla tehdyt hahtuvavillikset valmistuivat (kyse oli siis yhden sauman ompelusta) ja pariton Brigid-sukka on aivan näillä hetkillä saamassa valmiin parin, kärkikavennuksissa ollaan jo menossa. Lankana punasävyinen seiskaveikka raita -lanka.  Molempien kohdalla harkitaan jäävätkö nämä itselle vai reissaavatko kevään aikana ystävälle, jolla olisi pian käyttöä molemmille. Valokuvat tulevat myöhemmin, kun saan kameran latauksesta ja siirrettyä kuvia koneelle.

Uudet projektit yrittävät kovasti houkutella, mutta vielä pitäsi joitain noista vanhoista saada tehtyä ennen kuin viitsin aloittaa taas uutta. Toisaalta mullahan on se varastolankojen käyttö -projektikin menossa...

Järkyttävää, jotain esiteltävääkin ehkä olisi, mutta ei vain tunnu kykenevän saada niitä tänne saakka....

Sny:lle jos vielä käyt kurkkimassa, niin taitaa bambusukkikset tai -puikot ylipäätään olla kaliiberia 3,5-4 eli kolmosia ei muistaakseni ole. Hyvältä kyllä kuulostavat.

Edit: Vihdoin ja viimein kuva ihanaisesta sny-paketista postauksen lopussa

Jo alkuviikosta postilaatikossa odotti ilmoitus isokokoisesta kirjeestä. Kuitenkin vasta torstaina pääsin postiin sitä hakemaan. Tällaisina hetkinä kaipaan kerrostaloasumista, koska silloin postinkantaja yleensä soitti ovikelloa ja paketin sai suoraan käsiinsä.

Lämmittävän teemansa mukaisesti paketti oli oikein ihana. Vyyhti ruskeaa, paksua, pehmoista Artesanon alpakka-villasekoitetta, Brittanyn puinen virkkuukoukku, muutama hattuohje, hienoja silmukkamerkkejä ja mango-appelsiiniteetä. Herkkuja kaikki! Nyt pitäisi enää opetella virkkaamaan englanniksi, jos aion toteuttaa jonkun ehdotetuista ohjeista. Kutominen kyllä sujuu englanniksikin, mutta virkatessa pitää melkein suomenkielisetkin lyhenteet tarkistaa välillä ;).

Ja kuvakin mulla tietty olisi, mutta valitettavasti kameran siirtojohto on ihan jossain muualla kuin missä itse olen, välimatkaa sellaiset 70 km. Mutta lisäilen kuvan heti kun mahdollista.

Jonkun verran olen neuloskellutkin. Tosin siivosin taas käsityökoriani tuossa yksi ilta, ja totesin ufomäärän sellaiseksi, että jotain järkeä tähän touhuun pitäisi saada. Joukossa on ihan mieluisia töitä, mutta syystä tai toisesta ne ovat jumittuneet. Oma syynsä tuohon töiden määrään on se, että neuletapaamisiin tarvitsen aina jonkun ihan älyvapaan neuleen missä on korkeintaan 2o2n- joustinta. Muuten joudun yleensä purkamaan puolet siitä, mitä olen saanut tapaamisessa kudottua. Tiistai-iltana taitaa taas olla tapaaminen, saa nähdä ehdinkö paikalle kääntymään. 

Olen yli vuoden tauon jälkeen taas mukana salaisessa neuleystävässä. Virallisestihan tuo sny-kierros alkaa vasta helmikuussa, mutta ihanainen sny:ni muisti minua jo nyt (eli eilen) kirjeellä, josta paljastui erittäin tarpeellisesti suklaata, post-it lappuja kaavioiden seuraamista varten sekä puikkomittari. Kiitos, tämä oli ihana yllätys! Suklaat katosivat heti, kun sain neidin päiväunille ja muukin sisältö pääsee aivan varmasti käyttöön.

Jotenkin suklaanhimoni on ilmeisesti vallannut sfäärit ja saa ihmiset muutenkin lähettämään mulle suklaata, sillä tänään saapui ystäväpostia sisällään ihanainen levy fazerin ohutta tummaa suklaata ja silkkiunikon siemeniä mm. kiitos sinullekin ystäväiseni.

Ja te muut, jos teistä tuntuu ihan välttämättömältä lähettää tänne lisää suklaata, niin totelkaa ihmeessä mielihaluanne ;)!

Olen ihan unohtanut blogata joulumuorin yllätysvaihdossa saamani paketin. Anteeksi vain Heli, jos satut tätä lukemaan. Syynä ei suinkaan ole se, etten olisi paketista pitänyt, vaan pelkkä saamattomuus. Jo itse lahjalaatikko oli uskomattoman hieno näin tilkkutöitä taitamattoman ihmetellä. Ja sisältökin oli mieluisa.  Lankaa, huovutettu sydänheijastin ja liina/tabletti, korttiaskartelutarpeita, kynttilöitä ja suklaata. Anteeksi kuvien huono laatu taas vaihteeksi.

Ihan järkyttävää, etten ole saanut aikaiseksi kirjoittaa tänne mitään kahteen kuukauteen. Mukava on silti ollut huomata, että ainakin blogilistan tilaajat ovat uskollisesti jaksaneet roikkua odottamassa kuulumisiani.

Minulla on edelleen rajallinen mahdollisuus surffaamiseen, eli tietokone ei ole kotona joka päivä, vain muutaman kerran viikossa. Ja silloinkin aika näköjään menee muuhun kuin blogin ylläpitämiseen.

En yleensä harrasta erityisesti uuden vuoden lupauksia, mutta listataan nyt kuitenkin muutama:

1. Yritän olla ahkerampi bloggaaja

2. Lankavarastossani on paljon ns. "hävitettäviä" lankoja. Näissä on sekä sellaisia ällötyksiä, joista en ymmärrä miten ne ovat laatikoihini eksyneet, että ihan mukavia lankoja, jotka vain ovat majailleet nurkissani liian kauan. Noin ensi alkuun sain saldoksi lähes 6 kiloa tällaisia lankoja, mutta epäilen todellisen määrän olevan lähempänä 8-9 kiloa. Alan pikkuhiljaa uskoa siihen, että laatu korvaa määrän, joten aikomuksenani on tehdä jotain näistä langoista ja korvata sitten puolet kulutetusta määrästä paremmilla langoilla.

3. Yritän jälleen saada ufomäärän jonkinlaiseen hallintaan, eli vähentämään niitä niin, että mahtuisivat yhteen paikkaan, eivätkä makaisi korissa vuositolkulla.

4. Jottei homma menisi vain kieltäytymykseksi ja itsensä ruoskimiseksi, aion sallia itselleni myös retkahduksia, sosiaalisen neulomisen tuomaa mielihyvää ja opetella jonkin uuden käsityötekniikan.

Neulonut kyllä olen ihmeen paljon tämän parin kuukauden hiljaiselon jälkeen, mutta valokuvaus on jäänyt vähemmälle. Yritän koota tammikuun aikana jonkin näköistä kuvakavalkadia, mutta en lähimpään viikkoon, kopska lähdemme ainakin viikoksi ah niin rakkaaseen Turkuun.

Tässä kuitenkin neitimme testaamassa yhtä joululahjaksi valmistunutta työtä.

Ihan ensikisi valtavasti kiitoksia kranssikehuista! Olen niistä kovin otettu ja huovutusintokin ehkä lisääntyy, kun saa noin mukavaa palautetta. Viikonlopun olen jo suunnitellut huovuttavani koko perheelle istuinalustat, koska kelit muuttuivat niin talvisiksi. Ulkoillessa on kuitenkin mukava istua välillä jossain ja vaikka hörppäillä lämmintä mehua jos ilmat sallivat.

Muutamat pienet sukat sain vielä sukkasadon merkeissä tehtyä. Kokonaissaldo oli kyllä heikko, vain 3 lasten sukat. Mutta eihän kyseessä ollutkaan kilpailu. Tuulan sukat ovat Smartia ja tunnistamattomia jämälankoja ja lähtevät hyväntekeväisyyteen. Vaaleanpunaiset pitkävartiset lastensukat omalle neidille Novitan nallesta. Voisin kokeilla seuraavalla kerralla tiimalasikantapäätä, koska näissä kantapää jää neidille liian isoksi ja ruttaantuu kengissä. Tähän muistiin, että teen vielä yhdet myös itse projektiin Petroskoihin lähetettäväksi.

Aika monta neuletta on parhaillaan päättelyitä tai viimeisiä neulontahetkiä vaille valmiita. Joululahjasuunnitelmiakin pyörii päässä, mutta toteutuksen suhteen olen skeptinen. Yleensä istun aina aatonvastaisena yönä vielä jossain nurkassa tikuttamassa puikot sauhuten kun muut jo nukkuvat.... Toiveissa kuitenkin on saada useampi postaus marras-joulukuulle.

Ai niin, ilmoitusluontoisena asiana mahdollisesti kiinnostuneille kerrottakoon, että liityin myös Ravelryyn, vaikka kauan olinkin ajatusta vastaan. Mitäänhän siellä en vielä oikein ole tehnyt, enkä varmaan puoliakaan vielä tajua hommasta, mutta siellä siis ollaan nimimerkillä villavirve.

Tällainen  tekemäni syyskranssi on roikkunut ovessa itse asiassa jo melkein kuukauden. Pikkuneiti nukkui eräänä päivänä poikkeuksellisen pitkiä päiväunia, joten kaivoin pitkästä aikaa villapussukat ja huovutusneulat esille. Neulailin nuo pohjavillat kevyesti olkikranssin päälle. Herättyään neiti ihastui noihin marjaterttuihin niin paljon, että oli haasteellista saada ne paikoilleen kranssiin (ja pysymään siinä). Olisin kovasti halunnut noiden marjojen lisäksi jotain muutakin koristusta, mutta taidot, ideat ja aika loppuivat kesken. Niinpä tyydyin kranssiin tuollaisenaan. Ajattelin jopa osallistua tällä Risulinnun syksyiseen huovutushaasteeseen, vaikka omat taidot kalpenevatkin muiden osallistuneiden rinnalla.

Piakkoin taitaa muuten laskuriin pyörähtää se odotettu kakkosrivi. Laitahan kommenttia jos osut paikalle oikeaan aikaan. Synttäriarvonnan palkinnot ovat vielä lähettämättä, mutta lupaan lähettää ne piakkoin, koittakaa jaksaa!

Pikaisesti vain ilmoitusasiaa. Synttärit menivät kummankin päivänsankarin osalta mukavasti. Kakku oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Arvonnassa oikeaan päivään osui vain Villis, mutta hänellä olikin pahansorttisesti sisäpiirintietoa. Niinpä julmasti diskaamme hänet ja toteamme, että lähimmäs oikeaa ajankohtaa osui Megi. Onnea! Laittelisitko yhteystietojasi sähköpostilla osoitteeseen vikke_fi at yahoo piste com (välit tietty pois ja nuo sanallisina ilmoitetut merkkeinä). Lisäksi arvoin yhden palkinnon kaikkien kommenttia jättäneiden kesken ja onnekkain oli Nna. Laittelehan sinäkin viestiä. Väri- ja materiaalitoivomuksia sekä -inhokkeja saa esittää ja yritän ne jossain määrin huomioida.

Olin innolla lähdössä sukkasatoon, mutta saalis on jäänyt säälittäväksi. Vain nämä supervauvan polvisukat (uhoava gnu) ovat valmistuneet. Itse asiassa nämä valmistuivat jo syyskuun alkupäivinä, mutta kuvaus viivästyi. Nämä lähtevät ystävän pienokaiselle myöhästyneenä kastelahjana. Toivottavasti mahtuvat ja ovat mieleiset. Lankana on Regian pinkkikirjava 4fädig. Malli oli mukava tehdä ja lankaakin jäi vielä toiseen pariin. Toivottavasti lähipiiriin syntyy lisää lahjottavia.

Arvontaan (kts. edellinen postaus) voi muuten osallistua vielä syyskuun ajan, eli jos et vielä kommenttia ole jättänyt tänne, niin tee ihmeessä niin. Ilmoittelen sitten lokakuussa millaisiin arvontakuvioihin olen päätynyt ja ketkä ovat jotain voittaneet. Ja tasaluvun metsästystähän jatketaan tietysti niin kauan kuin luku mittariin pyörähtää.