...tarttumaan taas puikkoihin. No, totta puhuakseni jotain on ollut koko ajan puikoilla viime postauksesta saakka (niinkuin aina näin ufojen turvakodin toiminnanjohtajalla). valmistuminen vain on tuskaisen hidasta ja vielä hitaampaa on bloggaus.

Nuorimmainen neitimme täytti parisen viikkoa sitten jo vuoden ja on esiintynyt täällä säälittävän vähän. Sen kunniaksi näytettäköön kuinka iloista puuhaa voi olla äidin tekemien vaatteiden pitäminen (ja ehkä ihan vähän tuo keinuminen).

malli:  takki: Tomten ; Elizabeth Zimmermann, huivi: Scallo-pie; Martina Behm

lanka: takki: Gioco; 100% villaa, huivi: RYC Natural Silk Aran

Päällä siis pitkään puikoilla maannut Tomten, joka viimein valmistui, kun sain aikaiseksi purkaa käyttämättömänä maanneen Clapotiksen ja sain lisää lankaa käyttöön. Suurensin vähän huppua, eikä se vieläkään olekovin iso, mutta menee näin syyslämpimillä. Muutenhan huput ovat lasten neuleissa mielestäni vain tiellä. Kaulassa  Scallo-pie -huivi, joka oli mukava tehdä ja niin ihana neidin kaulassa. Kuva ei ihan anna oikeutta langalle ja neuleelle yleensä. Housut ja sukat ovat vanhaa vuosikertaa.Toisessa kuvassa Tomten näkyy vähän paremmin, kuten myös langan väritys.

Olen yrittänyt pitää langanostohimot kurissa ja varastostakin kuluttaa niitä vähemmän puhuttelevia ja siellä kauan maanneita lankoja. Koska elämä on liian lyhyt itsensä rankaisemiseen, päätin välillä kutoa jotain jostain ihanasta langasta ihan itselle. Oikeastaan tämä valmistui jo keväällä yhdistyksemme huivihaasteeseen, mutta pääsee esille vasta nyt. Ja ei, en edelleenkään osaa ottaa neuleistani hyviä saatikka taiteellisia kuvia.

malli: Drop Stitch Scarf

lanka: Noro silk garden lite, väri 2011

Kyllä siellä päässä välillä joku kolo villaisillekin ajatuksille löytyy. Sytomyssyjä tein nuo kaksi aiemmin esiteltyä ja lisäksi sain yhden tähdellinen-pipon valmiiksi yhdistyksen nimissä kuten oli tarkoituskin. Toinen lahjoituslangoista tehty myssy on melkein valmis, mutta se täytynee kiikuttaa sairaalaan omin keinoin. Muut myssyt sentään sain vietyä perjantaina lähilankakauppaan. Onneksi on viime tinka, muuten en saisi koskaan tehtyä mitään.

Meneillään näyttää olevan niin ufoilua kuin jämistelyäkin. Kumpaankaan en virallisesti osallistu, mutta harjoitan omia varjokampanjoita. Jospa sitten syksymmällä pääsisi aloittamaan vähän puhtaammalta pöydältä. Olisin kyllä ensimmäistä kertaa päässyt aloittamaan ufon alle 20:lla ufolla.

Sain myös ihanan jämälankakirjan ja aloin heti lajitella jämälankojani. Aloitin myös pienimmäiselle villatakkia "räsymattotyyliin", mutta tekele unohtui mummolaan. Jatketaan sitä sitten pääsiäisenä.

Väsäsin sitten puutarhabloginkin. Toivottavasti onnistun päivittämään paremmin kuin parin vuoden takaista yritelmää. Jos nyt ketään kinnostaa...

Melkein kaikissa tämän vuoden puolella valmistuneissa töissäni on palmikoita. Tosin sellaisia perusjuttuja vain, aivokapasiteetti, kärsivällisyys ja aika eivät tällä hetkellä riitä monimutkaisempaan. Mies tilaa joka syksy itselleen harmaat lapaset. Onneksi niihin saa sentään tehdä jotain pintakuviota, ettei ihan perussileää tarvitse neuloa. Muutamana vuonna olen väkertänyt selkämykseen hannunvaakunan, mutta tällä kertaa punottiin palmikoita.

Itselleni tuli keväällä aloitettua ponchoa hyvin marinoituneesta Pop-langasta. Sen piti suojata söpöä massuani raskausaikana alkusyksyn mahdollisessa koleudessa. No, poncho ei valmistunut ja vauvakin syntyi etuajassa kesän puolella. Sain sen viimein nitkuteltua pois puikoilta. Muutaman silmukan neuloi pian 2,5 -vuotias neitimmekin. Tarkkasilmäisimmät huomaavatkin, että yksi langanpää vielä odottelee päättelyään.

Kolmas esiteltävä palmikkoharjoitus on Slouchy star-crossed beret. Lanka on ihanaa Lotan lähettämää alpakkaa ja malli näyttihoukuttelevalta muiden toteuttamana. MUTTA... Minulla on ilmeinen harhaluulo pääni koosta tai hiusteni laadusta. Tai pahimmanlaatuinen halu vetää pipo leukaa myöten päähän ja kulkea ingognito. Parin vuoden sisään useimmat päähineeni ovat olleet liian isoja/ tarkoitettu rastojen peittämiseen. Eihän noita ole viitsinyt edes näytellä täällä blogissakaan. Kuvassa myssykkä on sievä kuin piirakka, mutta totuus on jotain muuta. Luulen, että yritän uudelleen jotain muuta tai vähemmillä silmukoilla, lanka on niin ihanaa. (Muistiin itselle: jos mallin nimessä lukee slouchy, jatka matkaa, älä unta nää...)

Muille tehtäessä samaa ongelmaa ei ole, nämä istuvat oikein hyvin. Matleenan ja seijasiskon aloittamassa sytomyssyilyssä siis mukana minäkin.

Tavoitteeni on tehdä yksi myssy jokaista tempauskuukautta kohden, eli puolessa välissä mennään, jei! Saatan jopa päästä tavoitteeseeni jos perheen pienin jatkaa samaa rataa kuin eilen illalla/yöllä: neiti nukkui, vaikka äiti oli toisessa huoneessa. Kaksi tuntia meni vilahtaen, sitten nukkumatti korjasi minutkin mukaansa höyhensaarille.

Jotain on tullut sentään käsityörintamalla tehtyäkin. Koko kesä neulottiin ensin näitä:

 

Villapöpiähän ne. Kahdet vasemmanpuoleiset on tehty Patonsin Classic wool merinosta. Kahdet seuraavat yhdistellen Zitronin Nimbusta ja muinoin Turusta, Kuralan Kylämäestä ostettua kainuunharmaksen hahtuvaa. Viimeiset on sitten ihan Novitan Noroa sävyssä Revontuli, ja se piti saada käytettyä pois.

 

Toinen Noro-kerä päätyi tällaiseksi Avaruuspipoksi, jolla lahjotaan ystävän tyttöä jos se kelpuutetaan. Tein yhden "makkaran" vähemmän kuin ohjeessa, kun lanka loppui. Menee silti muksulle hyvin.

Vanhempi tytär sai kun saikin itse valitsemastaan langasta (Novitan Nalle) Melian-hupparin. Tai siis villatakin, kun jätin sitten kuitenkin hupun tekemättä. Puiset napit ovat vanhat, olen joskus ostanut ne messuilta sellaisesta kojusta joka myy vanhoja käsityötarvikkeita.Tätä pidetään tosi paljon, joka päivä, onneksi on pakkasta. Ja juu, en tosissani kuvittele, että otos olisi paras mahdollinen, mutta a) siitä näkee suunnilleen mistä on kyse (ja voi myös bongata emämokan, jota tällä äidillä ei ollut aikaa ja halua ruveta korjaamaan), b) siitä ei tarvinnut sutata mallia tunnistamattomaksi. Joten siihen saatte tyytyä.

Mieskin sai lapasensa ja mä päähineen Lotan lähettämästä ihku-langasta, mutta niistä kuvaa myöhemmin.

Mitähän sitä sitten pitäisi miettiä vuodesta 2010? Toivottavasti tästä tulee hyvä vuosi. Lupausten osalta pitänee jatkaa viime vuotisten lupausten toteuttamista. Lisäksi voisi yrittää hankkia oman kannettavan, että blogia voisi päivittää vaikka päikkäriaikaan. Paitsi että nuorimmainen tietää isonsiskon päikkärien tarkoittavan luksusta, kahdenkeskistä aika äidin kanssa ;). Toinen asia, minkä listaan voisi lisätä, on Ravelryn haltuunotto. Olen roikkunut siellä jo melko pitkään, mutta ainoastaan malleja ja lankatietoja hakemassa. Omien projektien ja lankojen lisäily ja sosiaalinen aspekti on ollut ihan nollissa. Kolmanneksi, aion viettää enemmän aikaa istuskellen tässä:

Pitäkäähän peukkuja, että se onnistuu.

Oikein hyvää uutta vuotta teille kaikille lukijoille!

Fufoiluun lähdin mukaan vaikka epäilinkin, että ohraisesti taitaa käydä. No, sain kuitenkin pois keskeneräisten korista sellaisia pieniä töitä, jotka olivat jääneet vaille viimeistelykeijun siunausta. Ensimmäisinä valmistuivat kahdet saumojen ompelua vailla olevat vauvantossut fuksiasta Sisusta ja sinisävyisestä raita-Woolista. Lisäksi purkutuomion sai beigestä Nallesta aloitettu candle flame shawl. Tilanne tuolloin toukokuun aikana siis 3/23 ufoa hoidettu. Sitten tulikin taukoa. Kesäkuun alussa tuli otettua uusi spurtti ja viimeisteltyä koristelua vaille jääneet perustylsät harmaat seiskaveikkalapaset. Niiden koristeeksi virkkasin vihreitä kukkia. Saa nähdä tuleeko käytetyksi, kun en kuitenkaan niin kukkakoristeihminen ole. Tyttärenkin mielestä kukat olivat paljon kivempia ihan irrallaan ja lapasissa ihan kamalia. Mutta ovatpa pois keskeneräisyyksien listalta. Samaan syssyyn neuloin parin roosa-ruskeakirjavasta Sisu-langasta olevalle lapsensukalle. Näiden piti mennä lahjaksi maalsikuussa, mutta mahtuvat vielä meidänkin neidille. Myös Laura-lettipipo valkoisesta Ainosta valmistui. Tilanne 6/23 valmista. Vielä sain aikaiseksi ommella baby surprise jacketin saumat ja päätellä sen nerokkaan raidoituksen aiheuttamat langanpäät. Kokonaissaldo siis 7 valmista ja 16 ufoa jäljellä. Ei niin hyvin kuin olisin halunnut, mutta jonkin näköinen saavutus sentään sekin. Lohdutuksena onnetar oli kerrankin suosiollinen ja huomasin voittaneeni kaikkien osallistujien kesken arvotun yllätyspalkinnon! Jännä nähdä mitä posti luokseni kuljettaa.

Yritysta riitti vielä sen verran, että yritin saada valmiiksi beigestä Popista neulomani ponchon, mutta homma alkoi niin puuduttaa, että jäi vielä yhtä mallikertaa ja helman joustinta vaille kesken. Sen sijaan KIPpailin mukavien oululaisten neulojien kera Rotuaarin pallolla ja kudoin Lutu-pupua Ornaghi filatin Lapponia-langasta. Pupu valmistuikin ja matkusti tänne Turkuun myöhästyneeksi ristiäislahjaksi pienelle pojallle. KIPin myötä puikoille halusi välttämättä myös Panache-huivi, kun Matleenalla oli niin ihana sellainen. Sitä olen sitten tikutellut minkä helteiltä olen jaksanut.

Keskiaikamarkkinoilla tuli käytyä ja hiukan lankaakin ostettua, vaikka jonkin asteinen langanostolakko onkin ollut päällä. Langat tietenkin Juulilta, pari vyyhtiä juulibugia ja muutama kiekko luomuhahtuvaa sekä pari villanyttystä huovutusta varten.

Loppukesä ja syksy tuo perheellemme muutoksia ja hulinaa, mutta yritän ehtiä välillä neulomaan sosiaalisesti ja bloggaamaankin ihan kuvien kera.

Anteeksi kuvaton postaus, miehen tietokone ja kamera ovat jostain syystä lakanneet kokonaan tekemästä yhteistyötä. Anoppilassa kuvien siirto toimii kyllä, mutta sinne ei nyt tähän hätään pääse. Harmillista!

Niinhän siinä yleensä käy. Sitä ajattelee jonkin asian tekemiselle olevan paljon aikaa, ja sitten erinäiset sattumukset syövät sen ajan. Tällä kertaa oma virkistäytyminen, miehen harrastus ja lapsen sairastuminen olivat nuo aikasyöpöt ja päivitys jäi sunnuntaihin. No, parempi myöhään kuin milloinkaan...

Alkuviikosta jo sain hakea viimeisen (nyyh!) sny-paketin postista. Olin ihan innoissani, koska se oli jälleen pakattu Marimekon juhannusruusu-kuosiseen laatikkoon. Viime paketista jo availin teipit hellin käsin, etttä saan säilytyslaatikon irtopapereille ja muulle sälälle hamassa tulevaisuudessa tulevalle työpöydälle. Ja nyt tuli vielä vähän isompi laatikko sitten samaan settiin, jee!

Mutta mukava oli myös laatikon sisältö. Paljon lankaa! Valkoinen ja vihreä paksu pirkkalanka pääsevät lajikumppaniensa seuraan lankalaatikkoon talvea odottamaan. Ohuet punaiset Katiat ja Fortissima socka mit bambou taas elämäni ensimmäisten KnitPicks (tai Pro nykyään) –puikkojen kanssa esille odottamaan sopivaa hetkeä. Kyllä ohuiden sukkien teko edelleen on aikeissa aloittaa. Ehdotetut Jaywalkerit olenkin kerran tehnyt lahjaksi, ja ne voisi myös itselle tehdä, varsinkin kun malli juuri ja juuri sopii mulle neuletapaamisissa tehtäväksi. Melko rajoilla siinä kyllä mennään. Kaikkein varminta on tehdä sileää pyörönä tai ainaoikeaa tasona jos ei halua kotona purkaa istunnon aikaansaannoksia.

Tietenkin mukana oli taas mahtava setti silmukka- ja kerrosmerkkejä (juuri kun kaipasinkin sellaista!), sny:n itsetekemiä, niinkuin olin jo vähän arvellutkin aikaisempien pakettien yhteydessä. Ja lisäksi vielä tamperelaista kahvia ja suklaata, nam!

Paljastuskirjekin paketista tietysti löytyi ja sny:ksi paljastui Harras harrastus –blogin Lotta. Lotta pelkäsi paljastaneensa itsensä jo ensimmäisen e-kortin myötä, mutta olin kai niin täpinöissäni, etten mitään lähettäjän sähköpostiosoitteita huomannut edes katsoa. No, täytyy kyllä tunnustaa, että pieni tuntuma mulla oli sitten, kun neuleretriitti-blogin kautta eksyin Lotan blogiin ja siellä taisi pilkahtaa tutun olisia silmukkamerkkejä. Mutta silloinkaan en halunnut vielä lähteä syvällisempää salapoliisityötä tekemään, vaan odottelin kiltisti viimeistä pakettia. Paljon kivempaa niin, minun mielestäni.

Mutta KIITOS! tästä kierroksesta sekä Lotalle että sny-emolle. Aivan mahtavia lankoja ja oheisjuttuja sain, ja varmasti tulen laittelemaan lahjalangoista tehtyjä juttuja esille, vaikka neulomistahti todennäköisesti vain hiipuu loppuvuodesta. Plussana kierroksesta oli sekin, että nykyään meidän pikkuneidin saa takuuvarmasti hiljaiseksi ja rauhalliseksi, kun esiin otetaan Lotan lähettämä muistikirja joka alkaa jo uhkaavasti täyttyä tarroilla. Neiti osaa jo hienosti liimailla, vaikken varmaan vielä olisi hoksannut tarjota tuollaista puuhaa. Että kiitos vielä siitäkin .

Niistä edelleen selättämättä on 9 kpl. Niiden lisäksi on uutta keskeneräistä kertynyt niin, että kokonaissaldo on tänä vuonna 23 kpl. Onhan tuo sentään vähemmän kuin viimeksi, mutta siltikin lukema riittänee tainnuttamaan muutaman lukijan. Osa töistä on varmaan edelleen tuomittu jatkamaan ufoutumistaan, mutta toivottavasti jonkin asteista edistystä tapahtuu. Uhkana ufotaistelulle on toinen käsityötä vaativa ja aikaavievä projekti eli vanhan muovihuoneen kunnostus ja viljelyn aloitus.

Saatteena olleen kortin mukaan paketin oli tarkoitus olla mahdollisimman hemmotteleva, ja sellainen se juuri on. Kolme kerää Rowanin ihanaista Tapestry-lankaa mukavan luonnonläheisissä sävyissä. Ihanuus perustuu toistaiseksi pelkästään hiplaustuntumaan, sillä mitään en ole vielä kyseisestä langasta neulonut. Tuota samaa väriä odotti jo lankalaatikossa kaksi kerää ja lisäksi muutama alelaatikosista pelastettu irtokerä eri sävyissä. Ehdotuksena oli tehdä lohikäärmehuivi ja kiinnittää se mukana olleella nepalilaisella käsintehdyllä huivisoljella. Ehdotus on hyvin varteenotettava, ja solkikin tosi hieno. Eläinkuoseista tuollainen seepramainen on ihan mieluinen, leopardit ja sellaiset menee ehkä vähän jo oman maun rajojen yli. Tai riippuu käyttötavasta. Suklaat on tietysti jo syöty ja kahvit odottavat nautinnollisia päiväunihetkiä. Siis sellaisia, jolloin vain lapsi nukkuisi eikä myös äiti, niin kuin tällä hetkellä tuppaa usein käymään. Kiitos paljon ihanasta paketista!

Vallalla on ollut jonkin sortin neuletuskailua. Jotain valmista on, mutta keskeneräisiä myös ihan liikaa, eivätkä ne meinaa valmistua. Pitäisi varmaan liittyä taas tänäkin vuonna fufoiluun. Vaikken viime tempauksessa saanut läheskään kaikkia ufoja eliminoitua, oli sillä kuitenkin suotuisia vaikutuksia neulekorin sisältöön.

Sitten niihin valmiisiin. Huhtikuun alkupuolella nimipäiviään viettänyt ystävä sai nämä Brigid-sukat. Lankana punainen Seitsemän veljestä raita, menenkki vajaa kerä. Jämistä saisi ehkä sovellettua jonkinlaiset mini-Brigidit, sillä tyttö ihastui näihin ja oli koko ajan kiskomassa niitä jalkaansa.

Samainen ystävä sai miehensä kanssa reilu viikko sitten myös perheenlisäystä. Onnekseni olin käymässä etelässä ja pääsin näkemään tuon pienen miehen alun ihan tuoreeltaan. Poikaselle lähtee pikapuoliin kahdet tällaiset aurinkoiset villapöpät. Näissä lankana Schoppel wollen Reggae Print ja menekki +/- 50 g. Toiset ovat kokoa suuremmat ja molemmissa on korotettu vyötäröresori ja hitusen perusohjeesta pidennetyt lahkeet. Jotain muutakin paketti vielä kaipaisi sisällökseen, mutta saas nähdä.  

(Juu, kameran ja tietokoneen yhteistyö ei sitten toiminutkaan ja mies on lenkillä. Kuvia siis myöhemmin....)