Siinä on lause, jonka aion kyllä jossain vaiheessa opetella sanomaan. Olimme nimittäin viikonloppuna menossa avokin kanssa kaupungille, kun bussipysäkille käveli hieno pipo. Aloin siinä tarkastella sen tekotapaa, kunnes huomasin, että pipon alla oleva ihminen katselee minua hiukan kummastuneena tai huvittuneena, ehkä vähän kumpaakin.Vähään aikaan en kehdannut katsella, mutta koska pipon päälaen tekotapa jäi mietityttämään, yritin sitä välillä selvittää. Tuntuu, että aina kun yritin katsoa, katseeni huomattiin.

Suunnittelin jääväni viimeiseksi bussiin menijäksi, jolloin näkisin päälaen. Mitä tekee armas avokkini? Ryntää heti bussin tultua jonon kärkeen, joten mitä siinä sitten voi muuta tehdä kuin mennä perässä. Jäihin meni sitten sekin suunnitelma. Jossain vaiheessa avokkikin havahtui outoon vääntelehtimiseeni ja kysyi mikä minulla oikein on. Sen jälkeen tuntui, että koko bussi kuuli kysymyksen "Ai mikä pipo?" yhdistettynä näkyvään pään kääntelemiseen. Loppupäivän sitten naureskelikin mulle ja mun neulemysteerille.

Jos siis olit paikallinen blogaaja ja jouduit ahdistelevan katseeni uhriksi pyydän anteeksi, mutta pipo oli hieno.

Ja se päälaessa askarruttanut juttu oli se, että kun normaalisti pipin päälaki on suippo, tässä se oli sellaisen neuleharjanteen (luulen tietäväni miten se oli tehty, mutta en sen nimeä) jälkeen ihan tasainen. Miten se tehdään, sen haluaisin tietää.

Muuten viikonloppu sujui rauhallisesti. Huonekalukaupassa tuli tuhlattua useampi tonni ikkunaostosten hengessä (onneksi vain niin) ja televisiota katsellessa punainen mohairhuivi eteni mukavasti. Tein myös lankavarastoni ja ufojeni inventaariota, mutta noihin lukuihin palataan ehkä myöhemmin.

En tiedä vielä miten pääsen tällä viikolla päivittämään blogia, sillä käyn Rovaniemellä tapaamassa neulojia ja siinä samalla vähän opiskelemassakin. Mahdollisesti raporttia seuraa vielä tällä viikolla, tai sitten vasta viikon kuluttua.