Edit: Lisäilin vain kuvan

Oppitunti 1: ala blogata vasta kun kotisi on saavuttanut siihen tarvittavan varustelutason. Olin tallentanut kirjaston koneelle työpöydälle pari otsikkoa selventävää kuvaa ja pitkän riipustelun tekstiä. Päästessäni blogin hallintasivulle asti oli kaikki hävinnyt taivaan tuuliin. Kaiken lisäksi tekstiä toistamiseen kirjoittaessasi et välttämättä onnistu/jaksa olla yhtä hauska kuin (omasta mielestäsi) olit sitä ensimmäisellä kerralla kirjoittaessasi. Ette siis saa kuvia tällä erää ja vitsitkin on käytetty kahteen kertaan.

 

Oppitunti 2: Neuloessasi tietyn merkkistä mohair lankaa saatat haluta aloittaa kerän ulkopuolelta vaikka kokeneemmat harrastajat liputtavatkin kerän sisältä aloittamisen puolesta.

 

Kaikki alkoi siis siitä, kun neulomisen turmiollinen vaikutus sai minut taas viikonloppuna istumaan lukuisia tunteja television ääressä. Tulihan sieltä taas sitä talviurheilua ja sarjoja ja kaikkea. Siinä katsellessani televisiota käytin toista silmääni käsityökorin sisällön skannaamiseen: keskeneräisiä töitä, joiden ohjeet ovat muuton jäljiltä hukassa, tylsiä töitä, solmuista merinosilkkiä (kiitos vaan muuttomiehille jotka halusivat kantaa asunnosta tuolit pihalle kesken tärkeän prosessin) ja apupupu liftaamassa kohti Tamperetta ja suurta maailmaa. Ei siis mitään mielialaan ja hetkeen sopivaa.

 

Kurotin kättäni hiukan lisää ylettääkseni lankalaatikkoon ja sieltä ensimmäisenä käteen osui kerä punaista Novitan Kid mohairia. Suhteeni mohairiin on ollut pitkään kaksijakoinen. Minulla on sitä hiukan varastoissani ja ihailen monesti muiden siitä tekemiä juttuja. Puikoilleni kyseinen laatu pääsee kuitenkin ani harvoin ja silloinkin seurauksena on yleensä takkuinen katastrofi, kun onnistun tekemään virheen tai pudottamaan silmukan. Nyt kuitenkin päätin tarttua jälleen härkää sarvista ja katsoa mitä tuleman pitää. Alku vaikutti lupaavalta. Huivi (ai miten niin taas?) alkoi muodostua ja väri näytti kivalta. Sitten langan tulo alkoi ehtyä. Nykäisy, ja kerän sisältä pöllähti takkuinen ja solmuinen mytty jossa oli varmaan puolet kerän lankamäärästä. Koska minulla ei ole yhtä hyviä hermoja kuin muoriskalla en jaksanut kauaa pelleillä vaan hain sakset. Johan alkoi taas työ luistaa. Enää tarvitsee vain päättää että tykkäänkö siitä mohairista kuitenkaan kun se vaan on niin karvaista.

336021.jpg