Olen ihan hämmästynyt, kuinka kiltisti olen pysytellyt fufoilutunnelmissa. En ole aloittanut mitään sellaista uutta, joka olisi vielä kesken. Neuletapaamisessa ennen juhannusta aloitin kyllä sukkia, mutta se pieni pätkä meni saman tien purkuun. Juhannuksena taas keskityin ulkoiluun, lukemiseen ja matonkuteiden leikkaamiseen auringon lämmössä (ja hyttysten syödessä), eivätkä neuleet edenneet yhtään.

Fufoista pariton lapsen sukka sai myös purkutuomion. En enää löytänyt tarpeeksi tuota harmaata lankaa, eikä minulla muutoinkaan ollut mitään hajua sukan spekseistä.

Turkoosi haarukkapitsihuivi sai kaitaleet yhdistävän virkkauksen ja hapsut. Kuva on surkean nopeasti napattu, mutta muuten olisi kuva jäänyt kokonaan saamatta, sillä huivi sai juhannuksena itselleen uuden ja silminnähden tyytyväisen omistajan miehen pikkusiskosta. Hyvä niin, sillä turkoosi ei ole yhtään minun värini.

Kokosin yhteen lapsen vaaleankeltaisen Palma-takin ja ompelin siihen kivat puiset koiranapit. Pääseepä takki odottamaan kaappiin, josko käyttäjä joskus löytyisi. Myös hyvän aikaa piilossa marinoitunut Tahiti-paita tuli koottua. Paita on hiukan isohko ja lyhyehkö, en tainnut tuohon(kaan) aikaan tajuta omia mittojani, tai pahemmin sovitella matkan varrella. Voi olla, että toinen hiha pitää tulevaisuudessa ommella vielä uudestaan, kun en ole siihen ihan tyytyväinen, mutta julistan paidan silti valmiiksi. Taidan katsoa, sopisiko se paremmin äidille kuin minulle.

Ensi- ja turvakotitempaukseemme sain tehtyä lahjoitus-Jengasta kaulahuivin. Väri on melko, hmm, pirteä, mutta ehkäpä joku siihen ihastuu.