Viime perjantaina klo 21.15 tämä bloggaaja henkäisi helpotuksesta, ihastuksesta, epäuskosta ja monesta muusta mieltä myllertävästä tunteesta. Vajaat puolitoista vuotta sitten syntynyt enkelityttäremme sai suureen ääneen parkaisseen pikkusisaren. Suru esikoisesta ei katoa koskaan, mutta tämä toinen neitimme tuo uutta sisältöä elämään. Kaikki on vielä kovin uutta ja outoa, eivätkä käsityöt ole päällimmäisenä mielenpäällä. Tosin olisi kai syytä alkaa neulomaan villaista, sillä sellaista meillä ei vielä paljon varastossa ole. Onneksi ihanat (neule)ystävät ovat ajatelleet meitä ja tulevien aikojen vaatetarpeita. Kiitos kovasti teille!

Tässä vielä otos neidistä n. päivän ikäisenä.