Minulla on kaksi erittäin rakasta ystävää. Toisen heistä olen tuntenut jo kutakuinkin 27 vuotta. Ihan koko aikaa ei olla oltu yhtä tiiviisti ystäviä, mutta kauan kuitenkin. Enkä ole tainnut koskaan neuloa hänelle mitään! Muuta käsintehtyä hän sentään on joskus saanut. Kesällä sain häneltä soiton, jonka jälkeen oli pakko tarttua puikkoihin ja neuloa jotain pehmeää, lämmintä ja lohduttavaa. lankalaatikoista löytyi sekä minulle, että ystävälleni mieluista vihreää Dropsin Alpaca-lankaa ja malliksi valikoitui Shetland triangle kirjasta Wrap Style. Monihan on tämän tehnyt jo aikapäiviä sitten, mutta tyylilleni uskollisena tulen jälkijunassa. Malli oli mukava neuloa, jopa minä opin sen lopultra ulkoa, vaikka yleensä tavaan kaavioita kerrs kerrokselta läpi työn. Lankakin oli unelmaista. Uskoakseni se ei kutita villalle arkaa ystävää. Itselleni en ole vielä mitään tuosta langasta tehnyt, vaikka sitä pyörii muutama muukin kerä lankalaatikoissa. Viime viikolla sain viimein toimitettua huivin omistajalleen ja se tuntui miellyttävän. Mukavaa! (Eihän tuosta kuvasta nyt oikein mitään tolkkua saa, mutta käyttäkää mielikuvitustanne, oikeasti se on ihan hieno.Mä en vaan vieläkään osaa tätä neulekuvausta, ikävä kyllä.)

Toisen näistä ystävistä olen tuntenut "vain" 14 vuotta. Siitä hieman yli kolmanneksen olemme myös jakaneet asunnon. Siinä sitä vasta oppii toisesta mielenkiintoisia asioita ;). Tämän ystäväni perhe kasvoi elokuun alussa uudella tulokkaalla. Pienokaiselle oli oitis neulottava parit Villapöpät Ullan ohjeella. Mukaan pakettiin lähtivät myös aiemmin kudotut "sammalruusu"-villikset. Villapöpistä sinipunaiset ovat hahtuvaa ja violetti-vaaleanpuna-ruskeat Zitronin Loft -lankaa. Tätäkin lankaa rakastan! Ikävä kyllä kamera vääristää tuon langan väriä melkoisesti. Toivottavasti saamme vielä joskus nähdä pöpistä actionkuvia rouvan omassa blogissa.Kuulemma kuitenkin ovat ihanat ja toimivat. (Kiitos kehuista!) Villapöpien kanssa oli lähteä mopo käsistä, sillä kaikki lankalaatikoiden hahtuvat ovat näiden kutomisesta saakka huudelleet haluavansa pöpiksi. Kaipa on alettava piakkoin tehdä näitä myös omalle neidille ja seuraavaksi suuremmassa koossa myös nyt lahjotulle pienokaiselle.

Tietysti mulla on myös muutamia muita ystäviä, hiukan vähemmän aikaa tunnettuja, mutta silti jo rakkaita. Ilokseni olen tutustunut, kaverustunut ja ystävystynyt vielä ihan aikuisiälläkin. Vilkutus kaikille, jotka ystäväkseni tunnustautuvat ja tätä lukevat!