Postaus täydentyy myöhemmin linkeillä ja muilla yksityiskohdilla, nälkäinen lapsi kun ei malta odottaa, että äiti saisi viilattua tekstin kuntoon. Pahoitteluni.

Melkein kaikissa tämän vuoden puolella valmistuneissa töissäni on palmikoita. Tosin sellaisia perusjuttuja vain, aivokapasiteetti, kärsivällisyys ja aika eivät tällä hetkellä riitä monimutkaisempaan. Mies tilaa joka syksy itselleen harmaat lapaset. Onneksi niihin saa sentään tehdä jotain pintakuviota, ettei ihan perussileää tarvitse neuloa. Muutamana vuonna olen väkertänyt selkämykseen hannunvaakunan, mutta tällä kertaa punottiin palmikoita.

Itselleni tuli keväällä aloitettua ponchoa hyvin marinoituneesta Pop-langasta. Sen piti suojata söpöä massuani raskausaikana alkusyksyn mahdollisessa koleudessa. No, poncho ei valmistunut ja vauvakin syntyi etuajassa kesän puolella. Sain sen viimein nitkuteltua pois puikoilta. Muutaman silmukan neuloi pian 2,5 -vuotias neitimmekin. Tarkkasilmäisimmät huomaavatkin, että yksi langanpää vielä odottelee päättelyään.

Kolmas esiteltävä palmikkoharjoitus on Slouchy star-crossed beret. Lanka on ihanaa Lotan lähettämää alpakkaa ja malli näyttihoukuttelevalta muiden toteuttamana. MUTTA... Minulla on ilmeinen harhaluulo pääni koosta tai hiusteni laadusta. Tai pahimmanlaatuinen halu vetää pipo leukaa myöten päähän ja kulkea ingognito. Parin vuoden sisään useimmat päähineeni ovat olleet liian isoja/ tarkoitettu rastojen peittämiseen. Eihän noita ole viitsinyt edes näytellä täällä blogissakaan. Kuvassa myssykkä on sievä kuin piirakka, mutta totuus on jotain muuta. Luulen, että yritän uudelleen jotain muuta tai vähemmillä silmukoilla, lanka on niin ihanaa. (Muistiin itselle: jos mallin nimessä lukee slouchy, jatka matkaa, älä unta nää...)

Muille tehtäessä samaa ongelmaa ei ole, nämä istuvat oikein hyvin. Matleenan ja seijasiskon aloittamassa sytomyssyilyssä siis mukana minäkin.

Tavoitteeni on tehdä yksi myssy jokaista tempauskuukautta kohden, eli puolessa välissä mennään, jei! Saatan jopa päästä tavoitteeseeni jos perheen pienin jatkaa samaa rataa kuin eilen illalla/yöllä: neiti nukkui, vaikka äiti oli toisessa huoneessa. Kaksi tuntia meni vilahtaen, sitten nukkumatti korjasi minutkin mukaansa höyhensaarille.