Jospa nyt viimein esittelisin teille hiukan lisää noita värjäyskurssin aikaansaannoksiani. Aikaisemmassa postauksessa esittelin jo koiranputkella värjätyt langat, joten ei niistä sen enempää. Paitsi että suosittelen kyllä kaikille vihreän ystäville joskus kokeilemaan kyseistä kasvia. Koiranputken lisäksi keräsin kassillisen pietaryrttiä, vaikkei se vielä kukkinutkaan. Kukkien kera olisi saanut vähän voimakkaampia (tai ainakin erilaisia) värejä, mutta ihan mukavia kellertävän vihertäviä sävyjä näihinkin lankoihin tuli. Kuva vääristää taas värejä, ovat luonnossa kirkkaampia.

Vasemmalla alunperin valkoista woolia, joka oikeasti värjäytyi kauniiksi vihertävän vaaleankeltaiseksi. Keskellä alunperin beigeä Smartia, joka myös on oikeasti kuvaa voimakaamman väristä keltavihreää. Oikealla vaaleanruskeaa suomenlampaan villalankaa, joka otti väristä vain aavistuksen sävytystä.keltavihreään suuntaan.

Koska kurssin aikataulu oli aika tiukka, eivätkä ilmatkaan aivan suosineet kasvien keruuta, jäivät nämä ainoiksi suomalaisilla luonnonkasveilla tehdyiksi kokeiluiksi ja siirryin ulkomaalaisiin värikasveihin. Tai pääasiassa siis punapuuhun. Kokenillia pääsin kokeileman vain jälkivärin muodossa ja sinipuu ja krappi jäivät vielä tulevaisuuden kokeiluita varten. Tässäkin kuvassa sävyt ovat liian pinkkejä, todellisuudessa punapuu antaa ihan oikeita punaisia sävyjä riippuen siitä, kuinka paljon sitä käyttää. (Itselläni oli 70g/100g lankaa; muistaakseni.) Oikeastikin pinkkejä lankoja toki sain aikaiseksi, kun en malttanut olla uittamatta lankoja jälkivärissä. Jälkivärikuva on ikävä kyllä edelleen miehen puhelimesa, joten lisäilen sen myöhemmin.

Vasemmalta oikealle vaaleanruskea kampalanka, beige Smart, vaaleanruskea suomenlampaan villalanka, valkoinen Florica, valkoinen Wool ja jälkivärissä käytetty silkkivilla.

Perinteisen kattilassa yhdellä väriliemellä värjäämisen lisäksi kokeilin ns. kontaktivärjäystä. Näihin muutamaan pieneen kokeiluvyyhtiin käytin kasvijätteet omasta punapuuvärjäyksestäni ja kurssikaverin sipulinkuorivärjäyksestä. Sekoitin esipuretetut (samanaikaispuretuskin onnistuu) langat "värjäysjätteen" joukkoon, pyörittelin sekaisin ja nakkasin koko satsin mehumaijaan. Sitten höyryttelin niitä siellä sen pari tuntia, mitä kurssia oli jäljellä ja jätin vielä yöksi ja seuravaksi päiväksi oleilemaan. Kun langat kaivoi esille ja huuhteli, oli lopputuloksena kirjavaa lankaa.

Vasemmalla valkoista Woolia, keskellä harmaata 7-veljestä (?) ja oikealla beigeä Smartia.

Valkoiseen lankaan tuli oikein herkullisesti näkyviin sipulista tullut keltainen, muissa tuo punapuun puna on vallitseva. Nähtäväksi jää, millaista jälkeä noista neulottaessa syntyy, mutta aion jatkaa kokeiluja vastaisuudessa, sen verran kauniita ja tasaisena vaihtelevia sävyjä samalla menetelmällä saatuna, oli esillä opettajalla ja kurssikavereilla.

Kaikissa värjäyksissä käytimme muuten puretuksena ainoastaan alunaa samanaikaispuretuksena. Puhuimme myös luonnosta saatavista puretusaineista, ja niistä aion vastaisuudessa kokeilla ainakin raparperiä ja suolaheinää, miksei pajuakin.

Viimeisenä kurssipäivänä keskityin kankaanpainantaan. Otimme aina pienen määrän värilientä talteen ennen alunalisää ja lankojen sinne laittoa, ja teimme siitä painopastaa. Olen joskus muinoin tehnyt kankanpainantaa ihan tavallisilla väreillä, mutta täytyy sanoa, että myös kankaalla nämä kasvivärit hurmasvat minut ihan eri lailla kuin valmiit teolliset värit. Tässä muutama painonäyte, täytynee kaivaa ompelukone esille, että niistä joskus tulisi jotain valmiita tuotteitakin.