Taidetaan suosiolla jättää ne leppoisat talvi-illat neulomuksineen tuleville vuosille. Toivottavasti isosiskon kummastus ja mustasukkaisuus antavat aikaa myöden periksi ja koko perheen nukkumisjärjestelyt normalisoituvat. Eipä silti, kyllä täällä vielä neulotaankin muutama silmukka melkein joka päivä. Ennen vauvan syntymää puikoilta putosi pois useammat villapöpät, mutta sattuneesta syystä langanpäät ovat vielä päättelemättä. Pitänee tarttua toimeen mitä pikimmiten.

 

Syksyn tuoksu ilmassa sai tajuamaan, ettei vanhemmalla neitokaisella ole sopivaa villavarustusta. Neiti valitsi fuksianpunaista/kirkkaan pinkkiä Nalle-lankaa ja Melian-huppari  on jo hyvällä mallilla. Onneksi, sillä mies jokasyksyisine käsinetilauksineen hengittää jo niskaan.

 

Koska valmisteilla olevista töistä ei ole kuvia, palataan vähän ajassa taaksepäin. Muinoin kesän alussa fufoiltiin. Näistähän on juttua edellisessä postauksessa.

 

 

 

Kuten myös tästä ystävän vauvalle lähteneestä Lutu-pupusta. Tällainen olisi kiva tehdä omillekin lapsille, kun lankaakin on vielä jäljellä.